Maku & Aisti

Kerttu Vali, Pajamäenkatu 14, 48600 Kotka email: makuaisti@victoriamedia.fi

Kysely: juusto on lähes joka kotikokin vakimauste

cheese-and-crackers

Kotimaiset valmistajat panostavat nyt vähäsuolaisuuteen ja erikoisjuustoihin

Juuston kulutuksella on ollut nouseva trendi Suomessa jo yli sadan vuoden ajan. Sen syöntitavat ovat kuitenkin muuttuneet. Kulutustottumuksissa nousussa ovat nyt vähäsuolaisuus, tuore- ja raejuustot sekä monipuolisempi käyttö ruoanlaitossa. Monet kotimaiset juustonvalmistajat ovat siirtyneet eurooppalaistyylisten erikoisjuustojen tuotantoon perinteisten kypsytettyjen juustojen sijaan. 2000-luvun pienjuustolabuumi on tuonut alalle runsaasti uusia toimijoita, jotka ovat laajentaneet tarjontaa. Vaikka suomalaisten maku muuttuu, on edelleen yksi ruokalaji, jonka lähes kaikki haluavat syödä juustolla. Juustonvalmistajain Säätiö selvitti kuluttajakyselyllä, miten suomalaiset käyttävät juustoa ruoanlaitossa.

Vähäsuolaisuus nousussa, vähärasvaisuus laskussa
– Kotimaisten juustojen tarjonta on murroksessa. Perinteisten kypsytettyjen juustojen kuten edamin ja emmentalin osalta valmistusmäärät ovat laskeneet, kun taas kermajuustot ovat kuluttajien silmissä pitäneet hyvin pintansa. Perinteisten tilalle on tullut uusia juustotyyppejä ja makuja, niin ulkomailta kuin ilahduttavasti myös kotimaasta. Bulkkijuustojen merkitys on teollisuudelle tärkeä, mutta kuluttajat haluavat nyt enenevässä määrin myös uusia makuja ja niihin liittyviä tarinoita, kertoo Juustonvalmistajain Säätiön Matti Tapaila.

Kermajuustot ovat tällä hetkellä ohittaneet suosiossa edamin, joka oli vuosikymmenien ajan suomalaisten lempijuusto. Edamin osuus on laskenut sitä mukaa, kun juustoa on alettu käyttää ruoanlaitossa monipuolisemmin kuin vain leivän päällä. Tuorejuustot ovat kasvattaneet vahvasti osuuttaan. Proteiini-innostuksen vuoksi myös raejuuston ja rahkan kulutus jatkaa kasvuaan.

– Vähäsuolaisuuden arvostus on alkanut näkyä juustojen kysynnässä. Kotimaiset juustonvalmistajat ovat vastanneet tähän lisäämällä vähäsuolaisten juustojen tarjontaa. Tuontijuustoissa suolapitoisuus on usein kovempi kuin kotimaisissa. Vähärasvaisten tuotteiden kysyntä koki harppauksen vuosituhannen vaihteessa, mutta tämä trendi on hiipunut viime vuosina, Tapaila toteaa.

Mihin suomalaiset käyttävät juustoja?
Eniten juustoa syödään edelleen perinteisesti leivän päällä. Siksi aamu- ja iltapalahetket ovat tavallisimpia juuston syöntihetkiä. Juusto on kuitenkin otettu monipuolisesti osaksi arjen ruoanlaittorutiineja useimmissa kodeissa: 46 prosenttia vastaajista kertoo käyttävänsä juustoja ruoanlaitossa vähintään viikoittain, osa jopa päivittäin. Kuukausittain juustoja käyttää kokatessaan lisäksi 36 prosenttia vastaajista. Tämä käy ilmi Juustonvalmistajain Säätiön teettämästä kuluttajakyselystä.*

Juustoisena ruokana yksi ruokalaji on ylitse muiden: pizzaan juusto kuuluu lähes kaikkien mielestä. Vain kolme prosenttia vastaajista syö pizzansa ilman juustoa. Seuraavaksi mieluiten juustoa lisätään erilaisiin uuniruokiin, salaattien lisukkeeksi, suolaisten tai makeiden keksien päälle sekä texmex-ruokiin. Tuorejuustojen myötä juustoja on alettu lisätä enemmän myös leivonnaisiin, kastikkeisiin, pataruokiin ja keittoihin. Juustoa, erityisesti raejuustoa, syödään lisäksi valmiin ruoan lisukkeena.

Kuluttajakyselyn mukaan yleisin syy juustojen käyttöön ruoanlaitossa on, että niillä halutaan antaa hyvää lisämakua ruokaan. Juustoa käytetään maustamiseen ja makuyhdistelmien rakentamiseen. Maun lisäksi korostuu rakenteen merkitys: 87 prosenttia vastaajista kertoo pitävänsä siitä, miltä juuston rakenne tuntuu suussa. Eniten juuston rakennetta vieroksuvat nuorimmat vastaajat.

– Ikäerot tulevat selvästi esiin juustojen kulutuksessa. Valtaosa yli 50- ja yli 60-vuotiaista vastaajista kertoo syövänsä juustoa, koska se on terveellistä. Juustoa pidetään tärkeänä kalsiumin ja proteiinin lähteenä. Myös juuston napostelu ja sen yhdistäminen herkutteluhetkiin korostuvat vanhemmissa ikäpolvissa. Eniten jälkiruokiin ja naposteluun juustoja kaipaavat 50–59-vuotiaat, kommentoi Tapaila kyselyn tuloksia.

Vanhemmat vastaajat ovat myös avoimempia juuston erilaisille käyttötarkoituksille, jopa sille, kuinka juustoja voi yhdistää erilaisiin salaatteihin. Vain ajatus juustosta texmex-ruokaan yhdistettynä saa vanhemmat vastaajat varautuneeksi.

Nuoremmat käyttävät juustoja lihan korvikkeena
Alle 40-vuotiaat ja erityisesti alle 30-vuotiaat käyttävät juustoa harvemmin ja osin eri tavoin kuin kyselyn vanhemmat vastaajat. Nuoremmat korostavat maun merkitystä, eivätkä perustele valintojaan terveyssyillä. Noin kolmannes käyttää juustoa lihan korvikkeena ruoanlaitossa. Vajaa viidennes alle 30-vuotiaista vastaajista on vähentänyt juuston syöntiä eettisten syiden vuoksi. Hinnalla on tässä ryhmässä silti suurempi vaikutus juuston käytön määrään.

Viiniä ja juustoja ei pidä hyvänä makuyhdistelmänä jopa 42 prosenttia alle 30-vuotiaista. Tämän klassisen yhdistelmän arvostus kasvaa tasaisesti vastaajien iän myötä. Sen sijaan valmiit juustoraasteet vetoavat muita enemmän kyselyn nuorimpiin vastaajiin. Vähiten valmisraasteita kaipasivat yli 50-vuotiaat ja yli 60-vuotiaat vastaajat.

Puolesta kilosta länsimaiden kärkikastiin
Suomi ja Islanti pitävät tasaväkistä kakkossijaa heti Ranskan jälkeen tilastossa, joka mittaa juuston kulutusta länsimaissa**. Eroa ranskalaisten ja suomalaisten välillä on vain noin kilon verran vuodessa. Ruotsi, joka piti pitkään etumatkaa Suomeen, on jäänyt seitsemännelle sijalle.

Muutos viimeisen sadan vuoden aikana on ollut dramaattinen. Nykyisin jokainen suomalainen syö noin 27 kiloa juustoa vuosittain. Määrään lasketaan juustotuotteiksi luettavien rahkan ja raejuuston kulutus. 1900-luvun alussa juusto oli ylellisyystuote, jota syötiin noin puoli kiloa vuodessa.

– Vielä 1950-luvulla Suomessa syötiin juustoa noin 1,5 kiloa vuodessa. Sen jälkeen määrää lähes tuplaantui aina kymmenen vuoden välein 1990-luvulle asti, jolloin kulutus oli 13,8 kiloa vuodessa. Siitä kasvu on jatkunut tasaisena ja vaikuttaisi jatkuvan edelleen, Tapaila toteaa.

Muutokset kulutuksessa näkyvät muun muassa siinä, kuinka juustot ovat siirtyneet kaupan palvelutiskistä juustohyllyyn ja valmiisiin pakkauksiin. Sopivat pakkauskoot ja helppokäyttöisyys ovat kasvattaneet valmiiksi viipaloitujen ja pienempinä paloina myytävien juustojen kysyntää sekä tarjontaa.

Lisätietoja kotimaisesta juuston valmistuksesta:

–  Suomessa on noin 7300 maitotilaa, jotka tuottavat noin 2300 miljoonaa litraa maitoa vuodessa.
–  Tästä määrästä noin 55 miljoonaa litraa on luomumaitoa.
–  Suomessa tuotetaan juustoa noin 84 miljoonaa kiloa: kypsytettyjä juustoja noin 57 miljoonaa kiloa ja tuorejuustoja noin 27 miljoonaa kiloa.
–  Vuonna 2016 Suomessa oli 68 juustoalan laitosta. Näistä suuria juustonvalmistajia on 10 ja pienempiä toimijoita 58. Lukuun sisältyvät yritykset, jotka valmistavat sulatejuustoja sekä paloittavat, raastavat ja pakkaavat juustoja.
–  Kotimaisten juustojen valikoimaa rikastuttavat pienjuustolat, joista monet ovat perheen voimin toimivia maatilayrityksiä.
–  Pienjuustolabuumi alkoi vuoden 1995 jälkeen ja huipentui vuonna 2000, jolloin pienjuustoloiden määrä oli korkeimmillaan 82 kappaletta. Sen jälkeen osa on lopettanut toimintansa tai kasvattanut kokoaan isommaksi toimijaksi.
–  Juustoalalle valmistavaa maidonjalostuksen ammatillista koulutusta järjestetään muun muassa Hämeen ammattikorkeakoulussa (bio- ja elintarviketekniikan koulutusohjelma) ja Hämeen ammatti-instituutissa (meijeristin koulutusohjelma). Linjoilta valmistuvat opiskelijat työllistyvät hyvin.

* Juustonvalmistajain Säätiö teetti huhtikuussa 2017 laajan kuluttajakyselyn, johon vastasi tuhat 18–75-vuotiasta suomalaista. Vastaajista 48,6 % oli miehiä ja 51,4 % naisia.
** Juuston kulutusta maailmalla mittaavaa tilasto, lähde: Maito & Terveys ry.

Korvapuusti on nyt tutkitusti Suomen suosituin pulla

korvapuusti

Kuvaoikeudet: Helsingin Mylly Oy

Kun tuhannelta vastaajalta kysyttiin, mikä herkku kuuluu ehdottomasti suomalaiseen kahvipöytään, nousee pulla selvästi ykkösvalinnaksi.

Suomalaisen kahvipöydän suosituin herkku on ylivoimaisesti pulla. Toiseksi sijoittuvat pikkuleivät ja kolmanneksi kuivakakku.

Pullista suosituimmaksi nousee korvapuusti, kun suurin osa valitsee korvapuustin omaksi lempipullakseen (45%). Toiselle sijalle nousee voisilmäpulla (26 %) ja kolmanneksi vaniljakierrepulla (15 %).

– Korvapuusti on todellakin oman merkkipäivänsä ansainnut. Kansallista korvapuustipäivää juhlitaan 4. lokakuuta. Korvapuusti ja kanelikierrepulla ovat kirkkaasti myös kaikkien myyntitilastojen kärjessä. Siksi valitsimme esimerkiksi Syöpäsäätiön Roosa nauha -kampanjaan pullaksi juuri roosalla raesokerilla koristellun korvapuustin, Lantmännen Unibaken Trade Marketing Manager Kaisa Kivistö kertoo.

Pulla maistuu etenkin iltapäivällä 

Pulla maistuu Suomessa erityisesti iltapäivällä, sillä 62 % vastaajista mainitsee sen lempiajankohdakseen pullahetkelle. Lähes joka viidennen mielestä pulla maistuu kuitenkin hyvältä mihin aikaan vaan. Iltapäivällä pullaan tartutaan varmimmin Itä-Suomessa, kun Pohjois-Suomessamoni saattaa aloittaa jo aamunsa pullalla.

– Pulla on tärkeä osa suomalaista kulttuuria. 41 % kyselyyn vastanneista ilmoittaa syövänsä pullaa vähintään viikoittain ja 72 % tarttuu pullaan vähintään kerran kuukaudessa. Vain neljä prosenttia ei syö pullaa, Kivistö sanoo.

Pullaa syödään kyselyn mukaan silloin, kun tekee mieli herkkua (49 %) tai koska sitä tarjotaan (38 %). Parhaimmalta pulla maistuu perheen parissa (46 %) tai ystävien kanssa (26 %).

– Perhe ja ystävät olivat parasta pullaseuraa, mutta kannattaa muistaa myös pullahetket työpaikalla. Nykymaailman kiireisessä työkulttuurissa pysähtyminen hetkeksi perinteisten pullakahvien ääreen tekee työyhteisölle oikein hyvää, Kivistö pohtii.

Pullaa ei puoliteta

Yli puolet vastaajista koki, ettei pullaa sovi puolittaa. Kolmasosa kuitenkin hyväksyisi puolittamisen.

– Kyselyn perusteella en lähtisi Itä-Suomessa pullaa puolittamaan. Siellä lähes 70 prosenttia sanoo yksittäisen pullan jakamiselle tiukasti ei, Kivistö hymyilee.

Pullan kanssa suomalaisille maistuu parhaiten tavallinen suodatinkahvi (61 %), maito (20 %) ja tee (6 %).

#roosapulla tekee hyvää

Keskiviikkona 4.10. vietetään jälleen Kansallista Korvapuustipäivää. Juhlan kunniaksi voi herkutella hyvää tekevällä Vaasan Roosa pullalla. Jokaisesta myydystä pullasta Lantmännen Unibake ohjaa 2 senttiä Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräykseen.

Inspiraatiota omiin pullahetkiin voi käydä hakemassa esimerkiksi osoitteessa vaasan.fi/roosanauha. Sivustolla julkaistaan pitkin syys-lokakuuta videoita, joissa Anni Hautala tutkii suomalaista pullakulttuuria yhdessä Kummelista tuttujen Heikki Silvennoisen ja Timo Kahilaisen kanssa. Kampanjaa voi seurata sosiaalisessa mediassa #roosapulla.

Pullakyselyyn vastasi 1 000 vastaajaa Suomessa Synointin internet-paneelin kautta kesä-heinäkuussa. Otos oli demografisesti edustava. Kyselyn tilasi Lantmännen Unibake.

Suomi-Ruotsi -kasviskysely: suomalaiset arvostavat ruotsalaisia enemmän kasvisten kotimaisuutta

rmjz6rtyo854roab89jq

Apetit tutki suomalaisten ja ruotsalaisten kasvisten syöntiä. Tutkimuksessa ilmeni, että kasvisten kotimaisuus on suomalaisille merkittävästi tärkeämpää kuin ruotsalaisille. Myös kasvisten syömisessä suomalaiset erottuivat positiivisesti: suomalaisista 17 prosenttia kokee olevansa kasvispainotteisella ruokavaliolla tai kasvisruokavaliolla, kun ruotsalaisista vähintäänkin kasvispainotteisella ruokavaliolla on 10 prosenttia.

Etenkin suomalaiset suosivat vahvasti kotimaisia kasviksia. Suomalaisista 87 prosenttia suosii kotimaista kasvista, kun ruotsalaisille kotimainen on ensimmäinen valinta 80-prosenttisesti. Kotimaisuus nousee erittäin tärkeäksi valintakriteeriksi peräti 31 prosentilla suomalaisista, kun taas ruotsalaisista erittäin tärkeänä kotimaisuutta pitää vain 15 prosenttia.

– Panostamme yrityksenä vahvasti kotimaiseen kasvistenviljelyyn, joten tämä on tietysti meille hyvä uutinen. Luonnollisesti se kertoo myös suomalaisten luottamuksesta meidän omaan tuotantoomme. Koetaan selvästi, että kotimaisessa tuotannossa on paljon positiivisia asioita, jonka vuoksi sitä kannattaa myös ostaa, Apetitin markkinointijohtaja Miika Helenius sanoo.

Suomalaisille ruotsalainen kasvis on ”toinen kotimainen” – Ruotsissa suomalainen yksi ulkomainen muiden joukossa

Kotimaisten kasvisten jälkeen suomalaiset kääntyvät toiseksi mieluiten ruotsalaisten kasvisten pariin: peräti 70 prosenttia suomalaisista ottaisi toiseksi mieluiten länsinaapurissa kasvatettuja kasviksia. Ruotsalaisista 40 prosenttia ottaisi toiseksi mieluiten suomalaisia kasviksia ja 39 prosenttia muita ulkomaisia kasviksia.

– Suomalaiset ovat ehkä tottuneet siihen, että Ruotsista tulee tänne esimerkiksi varhaisperunaa ennen omaa satoa. Toiseen suuntaan ajateltuna suomalaisia kasviksia ei niin paljoa ruotsiin edes viedä, Helenius arvioi.

Kolmasosa lisännyt kasvisten syöntiä ja kasvu jatkuu vahvana

Kasvisten syönti on selvästi nousussa, sillä molempien maiden kuluttajista noin kolmasosa on lisännyt kasvisten syöntiään viimeisen vuoden aikana. Vain neljällä prosentilla vastaajista kasvisten kulutus oli vähentynyt. Sekä suomalaisista että ruotsalaisista vastaajista yli puolet haluaisi myös lisätä omaa kasvisten syöntiään seuraavan vuoden aikana. Suomalaisista 84 prosenttia syö kasviksia päivittäin tai lähes päivittäin, kun taas länsinaapurissa päivittäin tai lähes päivittäin kasviksia syö 82 prosenttia kuluttajista.

– Kasvisten lisäys kolmanneksella vastaajista on merkittävä luku. Varsinkin, kun sen lisäksi kaksinkertainen määrä kertoo tutkimuksessa jatkossakin lisäävänsä kasvisten syöntiä. Ylipäätään tuloksia katsellessa tuntuu, että suomalaiset syövät enemmän ja monipuolisemmin kasviksia – tämäkin kertoo kasvisbuumin tulosta, Helenius sanoo.

Ravitsemukseen ja ruoan terveysvaikutuksiin liittyvää keskustelua suomalaisista seuraa säännöllisesti tai silloin tällöin 83 prosenttia, kun taas ruotsalaisista keskustelua seuraa 80 prosenttia.

– Tuntuu, että suomalaiset kokevat olevansa enemmän kasvibuumin keskellä kuin ruotsalaiset. Suomalaiset kokevat tarvetta enemmän lisätä kasviksista, minkä lisäksi täällä ehkä puhutaan enemmän kasviksista kuin Ruotsissa, Helenius puntaroi.

Molemmissa maissa kasviksien syömisen tärkeimmät syyt olivat samoja; hyvä maku, tuoreus ja terveellisyys. Suomalaisille ruotsalaisia tärkeämpää olivat etenkin kasvisten kotimaisuus ja edullinen hinta.

Erityisesti nuoret (15-24v) ja naiset ovat korvanneet lihan käyttöä kasviksilla

Suomalaisista 47 prosenttia ja ruotsalaisista 53 prosenttia on korvannut lihan syöntiä kasviksilla ainakin jonkin verran viimeisen vuoden aikana. Paljon lihan syöntiä kasviksilla on korvannut suomalaisista 12 ja ruotsalaisista 16 prosenttia. Paljon proteiinia sisältävillä kasviksilla lihan syöntiä on korvannut paljon tai jonkin 29 prosenttia suomalaisista ja 32 prosenttia ruotsalaisista. Erityisesti nuoret (15-24v) ja naiset korostuivat lihaa korvanneissa ryhmissä.

– Molemmissa maissa näkyy selkeästi trendi, jossa kasvisproteiinilla korvataan lihaa. Uusien tuotteiden vallatessa markkinoita osuudet voivat vielä edelleen kasvaa, Helenius sanoo.

Heleniuksen mukaan tuloksista on havaittavissa suuriakin linjoja.

– Kaikkia tuloksia yhteen ynnäillessä tulee mieleen, että suomalaisilla on nyt enemmän esillä sellainen elämäntaparemontti ja hyvinvoinnin parantaminen. Suomalaiset haluavat selkeästi muuttaa ruokavaliotaan terveellisempään suuntaan ja lisätä edelleen kasvisten syömistä.

Suomalaisista 15-24 -vuotiaista 16 prosenttia kertoi olevansa kasvispainotteisella ruokavaliolla, kun taas ruotsalaisista saman ikäisistä vastaajista ainoastaan 2 prosenttia on kasvispainotteisella ruokavaliolla. Saman ikäryhmän suomalaisista 64 prosenttia ja ruotsalaisista 68 prosenttia haluaisi vielä lisätä kasvisten syömistä seuraavan vuoden aikana.

– Molemmissa maissa terveellisyys selkeästi kiinnostaa ja siitä halutaan lisää tietoa – se on globaali trendi, joka on tullut varmasti jäädäkseen. Koska nuoretkin ovat niin kiinnostuneita kasvispainotteisesta syömisestä, voimme tulevaisuudessa nähdä, että terveellisesti syömisestä tulee uusi normi.

Tutkimuksen toteutti IROResearch Oy Apetit Ruoka Oy:n toimeksiannosta heinäkuussa 2017. Tutkimuksessa selvitettiin kasvisten käyttöä Suomessa ja Ruotsissa. Yhteensä tutkimukseen vastasi 1400 henkilöä, Suomesta 700 ja Ruotsista 700 vastaajaa.

Apetit: Vain syöty kasvis on terveellinen kasvis

qcd00pnx265znthkpfut

Suomalainen heittää vuodessa roskiin keskimäärin noin 24 kiloa syömäkelpoista ruokaa. Jokavuotista Hävikkiviikkoa vietetään tänä vuonna 11.-17.9.2017. Hävikkiviikon tarkoituksena on nostaa ruoan arvostusta ja kertoa ruokahävikin vähentämisen tärkeydestä.

Yhteensä 10-15 prosentin osuus kaikesta kotimaisesta ruokatuotannosta päätyy ruokahävikiksi. Noin 30 % hävikistä tulee kotitalouksissa. Maailmanlaajuisesti hävikki on jopa noin kolmannes kaikesta tuotetusta ruoasta, eli yhteensä 1,3 miljardia tonnia vuodessa.

– Suomessa tuotetusta ruoasta noin 450 miljoona kiloa menee hukkaan. Kaikista eniten ruokaan rahaa käyttävistä talouksista syntyy myös suurin hävikki. Ruokahävikki voi syntyä esimerkiksi suunnitelmallisuuden tai viitseliäisyyden puutteen vuoksi. Myös osaamattomuus keittiössä eri raaka-aineiden hyödyntämisessä aiheuttaa lisähävikkiä, Apetitin viestintäpäällikkö Mikko Merisaari kertoo.

Apetit selvitti elokuussa 2016 kyselyllä suomalaisten kotitalouksien ruokahävikin syitä ja määrää ruokahävikkitutkielmassa Helsingin yliopiston taloustieteen laitoksen kanssa. Kyselyn mukaan ruokaa päätyy vuodessa roskiin 500 miljoonan euron edestä. Kotitalouksien hävikistä kolmannes muodostuu vihanneksista ja hedelmistä. Kuluttajakyselyyn vastanneista joka toinen kertoo kasvisten käytön haasteeksi arjen kiireet ja tunteen siitä, että kasviksia tulee usein ostettua liikaa, jolloin nuhjaantuneet kasvikset päätyvät hävikkiin.

Suunnittelu ja oikeat pakkauskoot auttavat

Jokainen voi vaikuttaa ruokahävikkiin omalla käyttäytymisellään ruuan hankinnan ja hyödyntämisen eri vaiheissa. Ruokakaupassa asioidessa hyvä suunnittelu auttaa arvioimaan ostosten määrää, jolloin hävikki jää todennäköisesti pienemmäksi. Esimerkiksi käyttövalmiit kasvissekoitukset auttavat monipuolisen aterian valmistuksessa, pitäen kuitenkin hävikin pienenä.

– Yleisesti hyvä neuvo on suosia oman kotitalouden tarpeisiin sopivia pakkauskokoja. Pakasteiden etu puolestaan on, että ne säilyvät pakastimessa pitkään ravintoarvoja menettämättä. Pakasteet myös helpottavat pitkän säilyvyytensä ansiosta ruoanlaittohetkien suunnittelua ja tuovat huolettomuutta keittiöön, kun niitä voi käyttää kerralla vain todellisen tarpeen mukaan, Merisaari sanoo.

Harkinta kaupassa ja kekseliäisyys kotikeittiöissä auttavat ruokahävikin vähentämisessä ja varmistavat kasvisten terveellisten ainesosien hyödyntämisen.

– Vain syöty kasvis on terveellinen kasvis.

Apetit haluaa kannustaa vahvasti kuluttajia panostamaan ruokahävikin vähentämiseen. Apetitin tuotteista pakasteiden lisäksi esimerkiksi käyttövalmiit kasvis- ja hedelmäsekoitukset Tuorekset auttavat vähentämään kotitalouksien ruokahävikkiä.

Katso myös:

Lisää tietoa ruokahävikistä Hävikkiviikon verkkosivuilta

Apetitin vinkkejä ruokahävikin pienentämiseen

Väitös: Ei vain hippien heiniä – Beyoncé muutti veganismin muotidieetiksi

outi-lundahl

Outi Lundahl

Vielä jokin aika sitten veganismin ajateltiin sopivan vain äärimmäisille eläinoikeusaktivisteille ja hipeille. Nyt veganismi nähdään trendikkäänä ja terveellisenä. Muutama vuosi aiemmin vastuullinen kulutus koki samanlaisen imagon muutoksen. Mistä tällaiset muutokset kuluttajien mielipiteissä oikein kumpuavat?

KTM Outi Lundahl osoittaa markkinoinnin alan väitöskirjassaan, että julkkikset ovat yksi muutoksen tärkeistä ajureista. Hän tarkastelee tutkimuksessaan kehysanalyysin kautta, miten ja miksi julkkikset ja media edistävät marginaalisen kulutustavan nousemista yleisön suosioon.

– Keskityin aluksi tutkimuksessa vastuullisen kulutuksen saamaan korkean statukseen, mutta käänsin sitten mielenkiintoni veganismin nousuun Britanniassa, kun jotain odottamatonta tapahtui: Joulukuussa 2013 pop-diiva Beyoncé ja hänen aviomiehensä, räppäri Jay Z päättivät ryhtyä vegaaneiksi 22 päivän ajaksi. Kiinnostuin ilmiöstä, kun mielenkiinto veganismia kohtaan näytti räjähtävän julkkisten kokeilun ansiosta, selittää perjantaina Vaasan yliopistossa väittelevä Lundahl.

– Erityisen mielenkiintoista oli, että Beyoncé ja Jay Z eivät näyttäneet soveltavan veganismia moraalisena eetoksena.  Se kun edellyttäisi, ettei eläinperäisiä tuotteita käytettäisi lainkaan, Lundahl jatkaa.

– Näyttävin esimerkki tästä oli, kun vegaaniravintolassa vierailleella Beyoncélla oli päällään nahkaa ja turkiksia. Tämä tietysti ärsytti eläinoikeusliikettä ja nostatti kysymyksiä hänen vegaanitietämyksestään.

Lundahl esittääkin väitöksessään, että kun julkkikset Gwyneth Paltrowsta ja Jennifer Lopezista Bill Clintoniin ja Mike Tysoniin ryhtyivät vegaaneiksi, veganismiin liittyvät merkitykset muuttuivat radikaalisti. Näin julkkikset muuttivat veganismin poliittisesta ja moraalisesta elämäntavasta terveyteen ja painonpudotukseen tähtääväksi dieetiksi.

Trendidieetti voi unohtua helposti

Veganismilla on Lundahlin mukaan monia hyötyjä. Esimerkiksi YK:n mukaan kasviperäiset ruokavaliot ovat erittäin tärkeitä ympäristön kannalta, sillä lihantuotanto muodostaa lähes kolmanneksen globaaleista kasvihuonepäästöistä. Vegaaneilla on yleensä myös alhaisempi painoindeksi, ja dieetillä on monia terveyttä edistäviä vaikutuksia. Lisäksi tulee ottaa huomioon myös eläinperäisistä tuotteista kieltäytymisen eettiset puolet.

– Jos veganismiin liittyvät merkitykset kuitenkin muuttuvat niin, että veganismia hyödynnetään vain joulunjälkeiseen painonpudotukseen, tai jos siihen ryhdytään vain halusta kopioida julkkiksia, on oletettavaa, että ruokavalio unohdetaan pian, Lundahl sanoo. Veganismi jäisi näin vain yhdeksi lyhytaikaiseksi trendidieetiksi Atkinsin dieetin ja gluteenittoman ruokavalion rinnalle.

Lundahlin mukaan tästä syystä veganismin muistakin hyödyistä tulisi keskustella julkisuudessa nyt, kun veganismi on pinnalla. Tällä tavoin veganismia arvostettaisiin kokonaisvaltaisemmin elämäntapana. Medialla on toki roolinsa veganismitietämyksen lisääjänä, mutta myös valtio voisi Lundahlin mukaan ottaa osaa keskusteluun. Kouluruokailussa voitaisiin esimerkiksi tukea enemmän niitä oppilaita ja opiskelijoita, jotka haluavat auttaa muutoksessa.

– Se olisi ympäristön, kansanterveyden ja eläintenoikeuksien vuoksi toivottavaa, Lundahl sanoo.

Lundahlin väitöskirja osoittaa, että laskeva trendi on jo nähtävissä vastuullisen kulutuksen kohdalla. Vaikka vastuullinen kulutus nähtiin hyvin trendikkäänä vielä muutama vuosi sitten, ja monet julkkikset edistivät sitä, suuntaus jäi lyhytaikaiseksi.

– Institutionaalista tukea siis tarvitaan, jotta samoin ei kävisi veganismille, sanoo Lundahl.

Vaikka Lundahlin tutkimus keskittyykin veganismin nousuun Britanniassa, hän pitää myös suomalaista Sipsikaljavegaanit Facebook-ryhmää mielenkiintoisena ilmiönä.

– Toisin kuin päämediat, Sipsikaljavegaanit hehkuttavat herkullisia ja jopa runsaskalorisia vegaaniruokia. Vaikka he keskittyvät veganismiin dieettinä, ja vaikka eläinoikeudet tai ympäristölliset näkökulmat eivät saa näkyvyyttä ryhmässä, mielestäni on hienoa, että veganismi saadaan näin näyttäytymään herkullisena, hauskana ja helppona ruokavaliona. Toivottavasti tällä tavoin veganismin imago äärimmäisenä ja tiukkana ruokavaliona häviää.

Hämeenlinnassa vuonna 1984 syntynyt Outi Lundahl on suorittanut IB-tutkinnon Tampereen lyseon lukiossa. Hän valmistui kauppatieteiden kandidaatiksi Manchesterin yliopistosta vuonna 2007 ja kauppatieteiden maisteriksi Vaasan yliopistossa vuonna 2012. Lundahl työskentelee nykyisin yliopistonlehtorina Maastrichtin yliopistossa Hollannissa.

Julkaisun tiedot:

Lundahl, Outi (2017) From a moral consumption ethos to an apolitical consumption trend: The role of media and celebrities in structuring the rise of veganism. Acta Wasaensia 381. Vaasan yliopisto. University of Vaasa.

Julkaisun pdf: http://bit.ly/2wjoZWv

Väitöstilaisuus

KTM Outi Lundahlin markkinoinnin alaan kuuluva väitöstutkimus “From a Moral Consumption Ethos to an Apolitical Consumption Trend: The Role of Media and Celebrities in Structuring the Rise of Veganism” tarkastetaan perjantaina 8.9.2017 klo 12 Vaasan yliopiston Kurtén-auditoriossa (C203, Tervahovi).

Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Johanna Moisander (Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu) ja kustoksena professori Harri Luomala (Vaasan yliopisto). Väitöstilaisuus on englanninkielinen.

Kulinaristien messut Turussa

4f1bd79a-d7c2-4c96-8674-3011b9b18e79-w_960

Turun Ruoka- ja Viinimessuilla opitaan kokkaamaan herkkuja ja nähdään tähtikokkeja. Ravintoloita messuilla on mukana enemmän kuin koskaan, ja viinialue on varsinainen runsaudensarvi viininystävälle.

Messujen näytöskeittiötä isännöivät ja emännöivät televisiosta tutut ruokamaailman tähdet. Perjantain isäntänä toimii Kari Aihinen, joka on tunnettu mm. Roster-ravintoloiden isänä. Lauantaina näytöskeittiötä emännöi kymmenen keittokirjaa julkaissut monitoiminainen Sikke Sumari. Sunnuntain isäntänä häärii ruokastylisti Alex Nurmi.

Opi huippuopissa ruoanlaitto

Messukävijät puolestaan pääsevät tositoimiin suosituissa kokkikouluissa. Osaava keittiö -kokkikouluissa opitaan niksit muun muassa pihvien, smoothieiden ja sushin valmistamiseen. Messujen pihvikoulusta vastaa Länsikeskus CM, smoothie-koulusta Smooth´It ja sushi-koulusta Wiklund.

Paikallisia ravintoloita nähdään messuilla tänä vuonna aiempaakin enemmän. Messuisäntä Kari Aihisen Roster Turku on tietenkin paikalla, ja mukana on myös mm. Ravintola Hus Lindman, Bistro Julienne ja Bryggman´s Restaurant & Deli, Ravintola Gustavo, Naughty Brgr Oy, Restel Ravintolat Oy, Kalaliike S. Wallin ja Ravintola Tårget.

Viiniä maistamaan

Messujen viinialue on tänä vuonna erittäin laaja, ja viininystävät pääsevätkin maistelemaan hyvin monipuolisesti erilaisten viinien vivahteita. Mukana on esimerkiksi kotimaista tilaviiniä valmistava huittislainen Mattilan Marjatila. Muita viinialueen toimijoita ovat mm. Arvid Nordquist Finland Oy, BB Wines, Chateau Carsin/ S.A.R.L Carsin Wines, Nice to Do Finland, Pernod Ricard, Solera Finland, Uniq Drinks, Vindirekt Finland Oy ja Vinum Import.

Lähiruoka valloittaa jälleen messuilla omalla teema-alueellaan. Ensi vuoden lähiruokamakuja maistellaan jo nyt kun vuonna 2018 vietetään pavun vuotta, ja salolainen Karviaisten tila tuo messuille omat härkäpaputuotteensa.

Ruokamessuilla paitsi maistellaan syksyn herkullisimpia makuja myös puhutaan ruokamaailman ilmiöistä.

Mehiläishoitajat esittelevät hunajan saloja, ja myös hyönteisten monikäyttöisyyttä ihastellaan messuilla.

Ruokaa kalevalaiseen tapaan

Turun Ruoka- ja Viinimessuilla myös julkistetaan Ruoka-Kalevala -kirja. Teokseen on kerätty kalevalaisessa hengessä suomalaisten omia ruokamuistoja, ja sen ovat yhdessä koonneet Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, TOK ja Marttaliitto. Ruokalavalla julkistettavasta Ruoka-Kalevalasta saapuu kertomaan teoksessa mukana tekijänä oleva kirjailija Outi Pakkanen.

Kirja à la Carte – Book à la Carte -palkinto jaetaan toistamiseen

Messuilla jaetaan nyt toisen kerran Kirja à la Carte – Book à la Carte -palkinto. Turun Kirjamessut sekä Turun Ruoka- ja viinimessut perustivat vuonna 2016 yhteisen tunnustuspalkinnon. Palkinnossa yhdistyvät molempien messutapahtumien ydinalueet, kirja ja ruoka. Tunnustus jaetaan kirjailijalle, jolta on vuotuisten messujen väliaikana ilmestynyt fiktiivinen teos, joka palkintoraadin mielestä parhaiten käsittelee ruokateemaa. Viime vuonna jaettu palkinto meni herkullisista dekkareistaan tunnetulle kansainväliselle kirjailijalle Donna Leonille.

#turunruokamessut
IG: #turunmessukeskus
www.facebook.com/TurunRuokamessut

Valion tuotteet menestyivät maailman suurimmassa juustonäyttelyssä

8211aa1105f80d8e_800x800ar

Valio oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana maailman suurimmassa juustonäyttelyssä Iso-Britannian Nantwichissa. Valion tuotteista mitalisijoille pääsivät Valio Oivariini® Herkku, suolaamaton Valio voi ja Valio Mustaleima™ emmental. Lisäksi Valio Oltermanni® Cheddar sai tuomariston erityismaininnan.

Kultaa Valio Oivariini® Herkku levitteelle

Vuodesta 1897 asti Liverpoolin lähellä Nantwichissa järjestetty International Cheese Awards on maailman suurin juustonäyttely, jossa kilpaili tänä vuonna 5 685 juustoa yhteensä 224 eri luokassa. Juustojen lisäksi kilpailussa arvioidaan muita maitotuotteita, kuten levitteitä ja jogurtteja.

Valion pitkä historia laadukkaan voin valmistuksessa näkyi kilpailun tuloksissa. Valio Oivariini® Herkun aito ja luontainen voin maku hurmasi tuomarit ja tuote voitti kultaa levitteiden sarjassa, jossa kisasi 15 osallistujaa eri maista. Suolaamaton Valio voi voitti puolestaan pronssia suolaamattomien voiden sarjassa, johon osallistui 14 voita.

Pronssia voitti myös Valion juustoylpeys, Valio Mustaleima™ emmentaljuusto, jota vastaan kisasi 13 muuta osallistujaa skandinaavisten juustojen sarjassa.

Erityismaininta Valio Oltermanni® Cheddarille

Valio Oltermanni® Cheddar osallistui mietojen cheddarjuustojen sarjaan ainoana juustona perinteisten cheddarjuustomaiden, eli Iso-Britannian, Irlannin ja Uuden Seelannin, ulkopuolelta. Se sai tuomaristolta VHC- eli Very Highly Commended -erityismaininnan, joka annetaan mitalisijojen ohella 1–2 tuotteelle osassa kilpailusarjoista.

– Valion tuotteet menestyvät yleensäkin hienosti kansainvälisissä kilpailuissa, mutta totta kai mitalisijoille pääseminen maailman suurimmassa juustonäyttelyssä on erityinen ylpeyden aihe. Menestyksestä on kiittäminen valiolaista osaamista maitotiloilta juustoloihin, juustoista ja rasvoista vastaava kategoriajohtaja  Kimmo Luoma Valiolta kehuu.

Vuoden 2018 vihannes on papu!

red-kidney-beans-1391269490r1X

Vuoden 2018 vihannekseksi on nimetty herkulliset pavut. Valinnan ovat tehneet Puutarhaliitto ry ja Kotimaiset Kasvikset ry. Perusteena on ollut erityisesti se, että tämän monipuolisen kasvisryhmän käytön ja viljelyn toivotaan lisääntyvän niin ammattiviljelmillä kuin kotipuutarhoissa. Suomalaiset syövät papuja selvästi vähemmän kuin monessa muussa maassa.

Papujen (Phaseolus sp.) ryhmä koostuu noin 80 köynnöstävästä lajista ja ne kuuluvat hernekasveihin. Suomeen pavut tulivat 1600-luvulla muun Euroopan kautta Väli- ja Etelä-Amerikasta, jossa niitä kasvaa luonnonvaraisina. Tyypillistä näille kasveille on se, että ne sisältävät valkuaisaineita ja pystyvät sitomaan myös maaperän typpeä parantaen samalla maan kasvukuntoa.

Pavut ovat ruokaisia ja sisältävät moniin muihin kasvisksiin verrattuna enemmän kuituja, foolihappoa ja valkuaisaineita, mikä tekee niistä arvokkaita erityisesti osana kasvispainotteista ruokavaliota. Pavut keventävät sekaruokailijankin annoksia, sillä niissä on vain vähän kaloreita suhteessa niiden sisältämiin ravintoaineisiin.

Pensas- ja salkopavut

Tuoreena käytettävät tarhapavut ovat yleisimmin kasvutapansa mukaan joko pensas- tai salkopapuja (Phaseolus vulgaris). Molemmat kuuluvat tarhapapuihin, jotka luokitellaan vielä pyöreisiin taittopapuihin ja litteisiin leikkopapuihin. Niiden palot voivat olla korjuuvaiheessa vihreitä, valkoisia, keltaisia tai hyvinkin tummia. Molemmat paputyypit voidaan syödä palkoineen, kun niitä ensin on keitetty noin kuusi minuuttia kiehuvassa vedessä. Keittäminen poistaa papujen haittoja ruoansulatuksessamme, koska kaikki pavut sisältävät tuoreena muun muassa lektiini. Tämä aiheuttaa keittämättömänä vatsaongelmia.

Ruusupapu (Phaseolus coccineus) on tuttu köynnöskasvi, joka voi hyvissä oloissa kasvaa useampimetriseksi koristeeksi punaisin kukin. Myös tämän kasvin pavut ovat syötäviä keittämisen jälkeen tai kuivattuina. Myös Limanpapu (P. lunatus) on monelle tuttu ja sen viljely onnistuu meillä.

Papuja käytetään myös kuivattuina ja idätettyinä. Kuivatut pavut on aina liotettava ja/tai keitettävä ennen syöntiä. Idätykseen sopii parhaiten mung-papu, jota saa valmiiksi idätettyinä. Idätetyt pavut voi halutessaan kevyesti keittää, jolloin niiden sulavuus ja ravitsevuus paranevat entisestään. Kuivattujen papujen käsittelyohjeet löytyvät esimerkiksi ww.evira.fi -sivuilta. Ilman oikeanlaista esikäsittelyä ne voivat aiheuttaa myrkytyksiä, mutta oikein käsiteltyinä ovat arvokkaita ravintoaineita, joiden on todettu muun muassa tasaavan veren sokeria ja alentavan kolesterolia.

Härkäpapu onkin virna

Härkäpavusta (Vicia faba) on kehitetty viime vuosina hittituotteita. Tämä hyvin vanha eurooppalainen ravintokasvi on virna ja ei siten kuulu papujen sukuun. Nimi johtuu siitä, että sen siemen muistuttaa kahvinpavun tavoin muodoltaan papua. Hernekasveihin kuuluvalla härkäpavulla on samoja hyviä ominaisuuksia kuin varsinaisilla pavuilla, joten sen viljelyä ja menekkiä on hyvä edistää papujen vuonna 2018.

Papujen viljelyala on varsin pieni ja keskittyy lounaisimpaan Suomeen. Papuja tuotetaan noin 87 tonnia vajaan 50 hehtaarin alueella. Tästä suuri osa siitä menee pakasteteollisuudelle. Tuoremyynnissä papuja on ollut viime vuosina enemmän kuin aikaisemmin, mutta pääosin tuoreet pavut ovat olleet tuontituotteita. Vastaavasti esimerkiksi härkäpavun viljelyala on nousemassa jo yli 30 000 hehtaarin ja on siten isompi kuin koko perunanviljelyala (22 000 ha). Härkäpavuista suurin osa käytetään rehuteollisuuden raaka-aineena.

Kasvua toivotaan

Papujen käytön soisi kasvavan reilusti nykyisestä. Tarkkaa tietoa suomalaisten papujen käytöstä ei ole saatavilla muun muassa ryhmän vaikean luokiteltavuuden vuoksi. Tuorepapujen osalta käyttö on hyvin vähäistä, sillä papuja syödään useinmiten pakasteina ja säilykkeinä.

Viljely onnistuu sekä harrastajilta että ammattilaisilta. Pavut pitävät lämpimästä ja suojaisesta kasvupaikasta ja niitä voidaan viljellä avomaalla Keski- ja Etelä-Suomessa. Palkoineen syötävät pavut ovat parhaimmillaan nuorina, mutta jos halutaan viljellä palon sisällä olevia papuja, tarvitaan pitempi kasvuaika. Kaikki hernekasvit parantavat maaperää ja ne ovat hyviä vuorottelukasveja muun muassa viljalle, muille vihanneksille ja perunalle. Paras satoaika on elo- ja syyskuussa. Kasvihuoneissa papujen viljely onnistuu hyvin myös ympäri vuoden tomaattien tapaan lisävalon avulla. Papuja voi viljellä itse myös parvekkeilla, jolloin ne toimivat samalla parvekkeen vihreyttäjinä.

Helppoa ja näyttävää ruokaa

Tuorepavut ovat öljyn tai voisulan ja mnatelien kera herkullisia ja tasapainottavia lisäkkeitä esimerkiksi liharuokien kera. Suosikkeja ovat myös erilaiset papumunakkaat. Pavut sopivat kaikkeen ruoanlaittoon keitoista paistoksiin ja salaatteihin, joista nizzansalaatti on varsinainen herkuttelijan klassikko.

Satoaikana tuorepapuja kannattaa ostaa ja pakastaa talven varalle. Tuorepavut huuhdellaan, keitetään muutama minuutti vedessä, jäähdytetään kylmällä vedellä ja pakataan valutettuina annospusseihin pakastusta varten. Talvella ne ovat näyttäviä ja herkullisia lisäkkeitä parsan tapaan sellaisenaan tai yrteillä ja parmesaanijuustolla höystettyinä.

Lidl eturivissä mukaan ravitsemustalkoisiin: 20 prosenttia vähemmän suolaa ja sokeria 2025 mennessä

af366dbcd649f22e_400x400ar

Lidl Suomen tavoitteena on vähentää lisätyn sokerin ja suolan määrää sen omien merkkien tuotteissa 20 prosenttia vuoteen 2025 mennessä.  Kunnianhimoisen tavoitteesta tekee se, että jokaisen tuotteen kohdalla sokerin tai suolan vähentäminen on aina oma tuotekehitysprojektinsa. Reseptien muokkauksen lisäksi tavoitteeseen pääsyssä auttaa uusien vaihtoehtojen ja pakkauskokojen tarjoaminen, sekä terveellisten vaihtoehtojen markkinointi kuluttajille.

Lidl pyrkii vähentämään sokerin ja suolan kokonaismäärää omien merkkiensä tuotteissa 20 prosenttia aikavälillä 2015-2025. Sokerin ja suolan vähentämisessä Lidl keskittyy niiden saannin kannalta olennaisimpiin tuotteisiin: sokerin osalta erityisesti lasten suosimiin välipaloihin, kuten aamiaismuroihin ja jugurtteihin, ja suolan osalta päivittäisiin elintarvikkeisiin, kuten leipään ja valmisruokiin.

Useiden Lidlin tuotteiden kohdalla suolan ja sokerin määrää on vähennetty hiljalleen jo vuosia. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun sokerin ja suolan vähentämiselle asetetaan tavoitteet koko valikoiman osalta.

–         Tärkein tavoitteemme on tarjota asiakkaillemme ostoskori parhaalla hinta-laatusuhteella. Laatu on muutakin kuin makua ja ulkonäköä. Se on esimerkiksi toimitusketjun vastuullisuutta ja tuotteen ravitsemuksellista laatua. Meillä on tärkeä rooli suomalaisten ravitsemuksessa Hangosta Sodankylään, ja siksi haluamme olla mukana suomalaisissa ravitsemustalkoissa, kertoo Lidl Suomen kaupallinen johtaja Timo Hansio.

Tuotekehitystä maku edellä

Kahdenkymmenen prosentin vähennystavoitteeseen pääsy vaatii paljon, sillä jokainen tuote on erilainen. Jokaisen tuotteen ravitsemussisällön muuttaminen on oma tuotekehitysprojektinsa, eivätkä samat keinot toimi valmistustavoiltaan ja raaka-aineiltaan erilaisiin tuotteisiin. Suolan ja sokerin vähentämisen lisäksi on aina huomioitava tuotekehityksen perimmäiset kriteerit: maku, turvallisuus ja kokonaisravitsemus.

–         Reseptejä hiotaan aina maku edellä ja vähennykset tehdään hiljalleen, jotta makuprofiili säilyy mahdollisimman samanlaisena. Emme korvaa yhtä pahaa toisella, vaan tuotetta tarkastellaan aina kokonaisuutena. Lopputuloksen täytyy olla hyvän makuinen ja samalla mahdollisimman terveellinen ja luonnollinen, kertoo vastuullisuusasiantuntija Riikka Pöllänen.

Reseptien muokkaamisen lisäksi pakkaus- ja annoskokoa pienentämällä voidaan vähentää sokerin tai suolan saantia. Pitkällä tähtäimellä suurin muutos saavutetaan kulutustottumusten muutoksella ja siksi tärkeä keino tavoitteen saavuttamiseksi on terveellisempien vaihtoehtojen tarjoaminen ja niiden esittely.

–         Asiakkaat ovat jo hyvin tiedostavia ja etsivät terveellisiä ja luonnollisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi maustamattomat jugurtit ovat suuressa suosiossa jo nyt. Tulevaisuudessa tavoitteena on, että asiakas löytää meiltä myös vähemmän sokeria sisältäviä virvoitusjuomia ja vähemmän suolaa sisältävää leipää – ja pitää niitä yhä yhtä herkullisina, selittää Pöllänen.

Edelliset 10 vuotta: Salamipitsasta neljännes suolasta pois

Edellisen kymmennen vuoden aikana useasta Lidlin omamerkkituotteesta on jo vähennetty suuri osa suolasta tai sokerista. Suolan vähentäminen esimerkiksi Trattoria Alfredo –salamipitsasta aloitettiin jo vuonna 2007. Kymmenen vuoden aikana sen suolapitoisuus on laskenut 27 prosenttia. Crownfield Choco Moons -suklaamuroista on puolestaan yhdeksän vuoden aikana onnistuttu vähentämään sokeria 25 prosenttia.

–         Kymmenessä vuodessa on mahdollista muokata tuotteiden reseptejä pikkuhiljaa, jolloin kerrallaan tehdyn vähennyksen vaikutus makuun on häviävän pieni. Tällöin kuluttajien makutottumukset ehtivät kehittymään muokkausten mukana. Sekä sokerin että suolan osalta suuri syy runsaaseen saantiin on tottumus, kertoo Riikka Pöllänen.

Lidlin ravitsemuslinjaus pähkinänkuoressa

Tavoite: Sokerin ja suolan kokonaismäärän vähentäminen 20 prosenttia omien merkkien tuotteissa aikavälillä 2015-2025. Tuotekehityksen tavoitteena hyvän makuiset, terveelliset ja luonnolliset tuotteet.

Lisäksi Lidl pyrkii parantamaan tuotteiden sisältämän rasvan laatua välttämällä kovetettujen rasvojen käyttöä ja korvaamalla palmuöljyä pehmeillä rasvoilla.

Keinot:

  • Tuotekehitys maku ja kokonaisuus huomioiden: lisätyn sokerin ja suolan vähentäminen
  • Pienempien pakkauskokojen tarjoaminen energiatiheissä tuotteissa
  • Terveellisten vaihtoehtojen tarjoaminen ja esittely

Mittaaminen:

Vuoden sisällä myytyjen tuotteiden sisältämä lisätyn sokerin ja suolan kokonaismäärä jaetaan tuotteiden kokonaiskilomäärällä. Kehitystä mitataan tuoteryhmittäin.

Koko ravitsemuslinjaus ja lisää tietoa Lidlin valikoimalinjauksista löytyy verkkosivulta.

Mitä Suomessa syötiin vuonna 2016?

flag-2311833_640

Suomalaiset kuluttivat viime vuonna keskimäärin 166 kiloa nestemäisiä maitotuotteita, 81 kiloa lihaa, 80 kiloa viljaa, 67 kiloa hedelmiä ja 64 kiloa vihanneksia. Tiedot ilmenevät Luonnonvarakeskuksen (Luke) ravintotaseen ennakkotiedoista.

Viljan kokonaiskulutus nousi prosentin verran edellisvuodesta. Vehnän kulutus kasvoi vuodesta 2015 noin puoli kiloa henkeä kohti 44,7 kiloon jääden kuitenkin vielä puolitoista kiloa vuoden 2014 kulutuksesta. Kauran kulutus, 6,4 kiloa, nousi samoin puoli kiloa palaten vuoden 2014 tasolle. Myös riisin kulutuksessa oli saman verran kasvua. Sen kulutus oli 5,8 kiloa vuonna 2016. Ruista käytettiin suunnilleen saman verran kuin edellisvuonna, 15,5 kiloa.

Siipikarjanlihan ja kananmunien kulutus kasvoi

– Lihan kokonaiskulutus, joka sisältää myös riistan ja syötävät elimet, kasvoi edellisvuodesta pari prosenttia. Kasvu johtuu lähinnä siipikarjanlihasta, jonka kulutus nousi lähes yhdeksän prosenttia edellisvuodesta. Naudan-, sian- ja lampaanlihaa syötiin suunnilleen saman verran kuin vuonna 2015, sanoo kehittämispäällikkö Tarja Kortesmaa Luonnonvarakeskuksesta.

Kananmunien kulutus jatkoi edelleen kasvuaan. Kananmunia syötiin viime vuonna lähes 12 kiloa henkeä kohti eli noin kolme prosenttia edellisvuotta enemmän.

Maidon kulutuksen lasku jatkui

Maidon kulutus pieneni kaikkiaan neljä prosenttia johtuen suurimmaksi osaksi rasvattoman maidon kulutuksen lähes 10 prosentin laskusta. Kevytmaidon ja täysmaidon kulutus oli lähes edellisvuoden tasolla. Kaikkiaan maitoa juotiin viime vuonna noin 118 litraa henkeä kohti. Piimän kulutus laski hieman vähemmän kuin edellisvuonna ja viilin kulutus oli suunnilleen edellisvuoden luokkaa. Jogurttia kului sen sijaan viitisen prosenttia edellisvuotta vähemmän. Kerman kulutuksessa oli nousua vajaa viisi prosenttia. Nestemäisiä maitotuotteita käytettiin viime vuonna yhteensä 166 kiloa eli noin neljä prosenttia vähemmän kuin vuonna 2015.

Hedelmät ja vihannekset

Tuoreiden hedelmien kulutus kasvoi noin viisi prosenttia edellisvuodesta reiluun 60 kiloon. Hedelmäsäilykkeitä ja kuivattuja hedelmiä syötiin yhteensä noin seitsemän kiloa. Tuoreiden vihannesten kulutusmääräksi viime vuonna arvioidaan vajaa 64 kiloa henkeä kohti, mikä kuitenkin sisältää myös mahdollisen hävikin.

Tilaston taustaa

Luken ravintotase on yhteenveto Suomen tärkeimpien elintarvikeryhmien tuotannosta, kotimaisesta käytöstä ja kulutuksesta. Taseessa lasketaan yli 60 tuotteesta koti­mainen käyttö tuotannon, varaston muutoksen, viennin ja tuonnin perusteella. Kotimainen käyttö jakautuu edelleen eri käyttötarkoituksiin: eläinrehuksi, siemenkäyttöön, teollisuuden raaka-aineiksi sekä ruoka­käyttöön, josta kulutusluvut saadaan jakamalla vuoden keskimääräisellä väkiluvulla.

Tiettyjen tuotteiden, kuten vihannesten, kulutusluvut ovat tällä tilastointimenetelmällä vain suuntaa antavia. Ne kuvaavat enemmänkin kulutukseen tarjolla ollutta määrää kuin toteutunutta kulutusta, koska muun muassa varastotappioiden ja muun hävikin määrää ei ole saatavissa ja ne sisältyvät tällöin kulutusmääriin. Lihan kulutusmäärät on ravintotaseessa ilmoitettu luullisena eli ruholihana. Luullisesta lihasta on luutonta 80 prosenttia. Lisäksi kypsennyshävikki vaihtelee 10–30 prosentin välillä tuotteesta riippuen. Kypsänä syöty liha on noin 50 prosenttia luullisen lihan määrästä.