Perunan tai lähellä tuotetut kasvikset moni mieltää helposti lähiruoaksi, mutta tuskin monikaan ajattelee olutta nauttiessaan juovansa lähijuomaa. Mallasohran matka olutpulloon voi kuitenkin olla niinkin lyhyt kuin Lammilta 100 kilometrin päähän Keravalle.
Lähiruokaan panostavien Maarit ja Ari Ojamäen maatilan päätuote on peruna, joka jatkojalostetaan heidän omalla tilallaan Lammilla ja myydään lähiseutujen laitoskeittiöihin. Tänä vuonna heidän tuotannostaan saa nauttia koko Suomi, mutta ei perunoina vaan jouluoluena. ( Juttu jatkuu videon alla)
– Osallistuimme viljelykilpailuun, jossa meidän viljelemämme ohra valittiin parhaaksi mallasohraksi, joten nyt siitä tehdään jouluolutta Sinebrychoffin panimolla Keravalla, iloitsee tilan emäntä Maarit Ojamäki.
Ohran viljelyssä on oltava tavallistakin tarkempi, mikäli mielii voittajaksi. Mallasohran tie pellolta joulupöytään on monivaiheinen, mutta ohran alkutaival on tuttuakin tutumpi Ojamäen isännälle.
– Ensin muokataan tilan paras peltolohko ja sinne kylvetään tarkkaan valitut ohransiemenet. Kesän mittaan tehdään tarpeelliset kasvinsuojelutyöt. Ja kun sato on kypsä, on vuorossa viljan puinti, kuivatus ja kuljetus mallastajalle, kertoo Ari Ojamäki.
Voittajaviljelijän on myös osattava annostella typpilannoitusta juuri oikea määrä, ettei ohran valkuaisainepitoisuus nouse tai laske liikaa.
Matka jatkuu mallastajalta panimoon
Mallastajalla ohranjyvät mallastetaan eli käsitellään liottamalla ja idättämällä oluen valmistukseen sopivaan muotoon. Tämän jälkeen ne kuljetetaan ohramaltaana panimolle, jolloin alkaa panimomestarin työsarka.
– Panimolla ohramallas jauhetaan, mäskätään ja keitetään. Näin saadaan aikaiseksi vierre, johon lisätään hiivaa ja ilmaa, jotta käyminen alkaa, kertoo panimomestari Tapio Kangas-Heiska Sinebrychoffilta.
Panimomestari saattaa jättää mainitsematta muutaman yksityiskohdan oluensa reseptistä, mutta käytännössä olut on valmista käymisen ja suodatuksen jälkeen.
Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti sen pois viepi
Suomessa on viljelty ohraa aikojen alusta, joten myös oluen valmistuksessa meillä on pitkät perinteet. Joulunvietto on vanhan kansan mukaan alkanut Tuomaan päivänä ja päättynyt Nuutin päivään, joten hieman vahvemmaksi pantua jouluolutta oli tarjolla noin kolme viikkoa.
– Joulun viettoon kuului maatilan töistä lepääminen ja hyvän ruoan syöminen. Myös oluesta tehtiin hieman parempaa kuin arkena, Kangas-Heiska kertoo.
Uusi kilpailu jo käynnissä
Tämän vuoden joulupöytiin päätyy viimevuotinen ohrasato, kun taas ensi vuoden jouluoluen ohraa etsitään parhaillaan samaisen Viking Maltin, Raisioagron ja Sinebrychoffin järjestämän kilpailun avulla.
Kilpailuun osallistuva ohra testataan jyvänäytteistä, ja kriteerit ovat selkeät.
– Ensinnäkin ohranjyvän täytyy itää, sillä se on tärkeää mallastuksen kannalta. Lisäksi tutkitaan jyvän valkuaisainepitoisuus, se ei saa olla liian korkea eikä liian matala.
Joskus itse jyviäkin voidaan maistella, mutta varsinainen makuelämys saadaan vasta valmiista oluesta. Jouluoluen makuun pyritään saamaan maltaisen makeuden ja humalan aromin tasapaino.
– Jouluoluessa saa maistua vähän enemmän maltaiden makeus kuin humalan katkeruus, koska jouluruokien kanssa sopii parhaiten tumma täyteläinen olut, makustelee Kangas-Heiska.
Faktaa aiheesta:
Viking Malt, Raisioagro ja Sinebrychoff käynnistivät viime vuonna ensimmäistä kertaa kilpailun, jonka voittajan mallasohra käytettiin Sinebrychoffin Jouluoluen 2012 raaka-aineeksi. Voitto meni Ojamäen tilalle Lammille. Tänä vuonna kilpailu järjestettiin toista kertaa ja sen tavoitteena on osaltaan lisätä kotimaisen mallasohran tunnettuutta ja nostaa oluen arvostusta. Tämän vuoden voittaja julkistetaan tammikuussa 2013.
Kilpailun voittajan valinnassa korostuu mallasohran laadun lisäksi viljelijän asenne ja innostus suomalaisen olutkulttuurin rakentamiseen. Kilpailuun voivat osallistua Viking Maltin ja Raisioagron sopimusviljelijät, jotka viljelevät Barke-, Scarlett- tai Marthe-mallasohraa. Sinebrychoffin Jouluoluen 2013 valmistamiseen tarvittava ohramäärä on 150-200 tonnia, minimimäärä/viljelijä 80 tonnia.