Maku & Aisti

Kerttu Vali, Pajamäenkatu 14, 48600 Kotka email: makuaisti@victoriamedia.fi

Kotimaisen Goodion liiketoiminta laajenee jälleen – tällä kertaa luomusuklaat matkaavat naapuriin Venäjälle

ostm9pxnwmofjazisidf

Suomalainen suklaabrändi Goodio jatkaa maailman valloitustaan ja aloittaa myynnin Venäjän markkinalla lanseeratessaan suklaat Prisma Venäjällä. Vegaanisten luomusuklaiden myynti on käynnistynyt helmikuun aikana ketjun myymälöissä.

– Tosi hienoa saada tuotteet myyntiin myös Venäjälle, joka on perinteinen vientimarkkina suomalaisille tuotteille. Lisäksi on erityisen hienoa aloittaa yhteistyö juuri SOK:n kanssa, jonka kanssa olemme Suomen markkinoilla saaneet tehdä jo pitkään yhteistyötä, sanoo Goodion toimitusjohtaja Sami Nupponen

Goodio lanseeraa viisi tuotetta Love Letters– tuoteperheestä ja valikoimasta löytyy muun muassa suosikkimaut Licorice & Sea Buckthorn ja Wild Blueberry.

– Olemme aina iloisia voidessamme lisätä suomalaisten tuotemerkkien näkyvyyttä kansainvälisillä markkinoilla ja tarjota suomalaisia tuotteita asiakkaillemme Pietarissa. PRISMA-asiakkaiden kiinnostus vegaanisiin ja luomutuotteisiin kasvaa, joten Goodion suklaasta tulee loistava lisäys valikoimaamme, kommentoi OOO PRISMA:n toimitusjohtaja Jarmo Paavilainen.

Uusi vuosikymmen on alkanut Goodiolla vauhdikkaasti. Suklaabrändin on laajentanut toimintaansa Venäjän lisäksi Kanadan markkinalle. Kanadassa yhteistyö on aloitettu jakelijan sekä maan suurimman kirjakauppaketju Indigon kanssa.

– Tästä on hyvä jatkaa kiireisen joulun jälkeen ja aloittaa vuosi avaamalla kaksi uutta markkinaa. Kansainvälisyys on ollut meille tärkeää alusta alkaen. Tätä kuvastaa hyvin se, että helmikuussa meidän 6 hengen myyntitiimistä jokainen on maailmalla ja meidän tiimi on läsnä samaan aikaan kolmella eri mantereella, Aasiassa, Euroopassa ja USA:ssa, jatkaa Nupponen.

Onko väliä mitä viljaa syöt?

kaura-ja-ruisleipa

Pitäisikö syödä aina ruisleipää, jos haluaa parhaan mahdollisen terveysvaikutuksen? Vai olisiko kauraleipä sittenkin vielä terveellisempää?

Kaikilla kotimaisilla viljoilla on täysjyväisinä lähes samanlaiset ravintoarvot: niissä on paljon kuitua, kivennäisaineita, jonkin verran vitamiineja (erityisesti B-ryhmän) sekä antioksidantteja. Ne ovat hyviä hiilihydraatin lähteitä, mutta myös proteiinin lähteenä täysjyvävilja on erityisesti kasvisruokailijoille merkittävä. Rasvaa viljoissa on vähän, kaurassa eniten ja sekin kaikki hyvää kasvirasvaa. Tiettyjä erityispiirteitä eri viljoilla kuitenkin on. Leipien valinnassa on kaksi hyvää mittaria, joiden avulla löytää helposti terveellisemmän vaihtoehdon: kuitupitoisuus ja täysjyväisyys.

Jokaisella viljalla on omat hyvät ominaisuutensa

Vehnä on maailman merkittävin leipävilja paitsi viljelyalan myös leivontaominaisuuksiensa vuoksi. Leipäviljan ainutlaatuisuus perustuu sen sitkoproteiineihin. Sitko muodostaa leipätaikinassa verkkomaisen kalvorakenteen, joka pidättää nostatusvaiheessa hiivan toiminnan seurauksena syntyvän kaasun. Näin leivästä tulee korkea ja kuohkea. Muut viljat eivät voi muodostaa vehnän kaltaista sitkoa erilaisen proteiinikoostumuksen vuoksi. Vehnän huono maine on turha, sillä täysjyväisenä sillä on samat hyvät terveysvaikutukset kuin muillakin täysjyväviljoilla.

Suomalaiset syövät eniten ruista maailmassa, jopa 16 kg/as/v. Ravintokuidun korkea saanti Suomessa on suurelta osin seurausta ruisleivän käytöstä. Kuidun saantia tukee myös se, että Suomessa ruis jauhetaan pääosin täysjyväjauhoksi. Ruis ei muodosta sitkoa taikinaa sekoitettaessa, vaan sen leivontaominaisuudet perustuvat hiilihydraattien vedensidontakykyyn ja tärkkelyksen liisteröitymisominaisuuksiin. Täysjyväruis on terveysvaikutuksiltaan erinomainen. Rukiilla on muiden viljojen lisäksi myös ns. X-faktori, jolla tarkoitetaan kuidusta riippumattomia pienyhdisteitä, joita ei kaikkia vielä edes tunneta. Mutta mitä enemmän ruista tutkitaan, sitä enemmän terveydelle hyödyllisiä yhdisteitä löydetään. Lisäksi ruisleivän rakenteessa on jotain, jonka terveyshyödyt eivät tutkijoiden mukaan siirry ruiskuitua lisättäessä esim. vehnäleipään.

Ohra oli merkittävin ruokaviljamme, kunnes ruis syrjäytti sen 1800-luvulla. Ohran käyttö leipäviljana on tänä päivänä varsin vähäistä. Kaiken kaikkiaan ohran kulutus muihin suomalaisiin viljoihin verrattuna on pientä. Pohjois-Suomessa ohraa käytetään muuta maata enemmän, kuuluuhan pohjoisen ruokakulttuuriin olennaisena osana ohrarieska. Ohrajauhojen terveellisyys riippuu niiden hionta-asteesta. Jos ohran ytimen leseet on hiottu kokonaan pois, tuote ei ole niin terveellinen kuin esimerkiksi täysjyvähiutaleet. Monikaan ei tiedä, että ohra sisältää myös beetaglukaania, jolla on kolesterolia alentava vaikutus.

Kaura on viime aikoina ollut paljon otsikoissa, eikä syyttä. Se on terveysvaikutuksiltaan ja vatsaystävällisyydessään todella hyvä raaka-aine esimerkiksi leipään. Leipomoteollisuus on onnistunut tuotekehityksessään luomaan uudentyyppisen leivän, 100% kauraleivän. Kuluttaja ovat ottaneet sen omakseen ja erilaisia vaihtoehtoja on leipähyllyillä runsaasti. Kauran kuiduista fruktaaneja on todella vähän, mikä tekee siitä herkkävatsaisille sopivan tuotteen. Fruktaani kuuluu ns. FODMAP-hiilihydraatteihin. Se ei pilkkoudu paksusuolessa, vaan tuottaa kaasua ja aiheuttaa näin epämukavia tuntemuksia.  Kaurassa on paljon liukoista beetaglukaania, joka alentaa kolesterolia ja tasaa verensokeria. Täysjyväisenä kaura onkin siis erittäin terveellinen ja vatsaystävällinen syötävä.

Pois vanha mustavalkoisuus

Viime vuosiin asti täysjyväisyys on tarkoittanut useimmiten ruisleipää, sillä täysjyvävehnästä tai -kaurasta ei ole osattu tehdä jauhoa, jolla olisi ollut tyydyttävät maku- ja leipomisominaisuudet. Mylly- ja leipomoteollisuuden innovaatioiden myöt kauppojen hyllyt notkuvat toinen toistaan herkullisempia kaura- ja täysjyvävehnäleipiä. Täysjyväisten vehnä- ja kauraleipien maihinnousu tarkoittaa sitä, että on aika haudata mustavalkoinen ”vain tumma leipä on terveellistä” -ajattelutapa. Eri viljoilla on omat erityisominaisuutensa, mutta voidaan sanoa, että kaikki täysjyvävilja on terveydelle hyväksi.

Atkinsin ja muiden vähähiilihydraattisten dieettien synnyinmaassa Yhdysvalloissa vaaleakin leipä on ollut perinteisesti suomalaista vehnäleipää puhdistetumpaa ja siten ravitsemuksellisesti köyhempää. Vähän kuitua sisältävän ydinvehnäjauhosta leivotun leivän voi jättää terveyden kannalta pois, mutta täysjyväistä ei kannata.

Kaupan leipähyllyllä kannattaa lukea pakkausmerkintöjä. Tuote on runsaskuituinen, jos siinä on kuitua yli 6 g/100 g, ja kuitupitoinen, jos kuitua on vähintään 3 g. Myös täysjyväpitoisuus ilmoitetaan paketissa. Pakkauksia pitää vain jaksaa tutkia tarkasti.

 

Ruoan kotimaisuusaste kasvanut julkiskeittiöissä, lähiruoan osuus pysynyt samana

finland-4178916_1280

Kyselyn perusteella omasta maakunnasta ostetaan keskimäärin 16 prosenttia julkiskeittiöiden elintarvikkeista, mikä on suunnilleen sama osuus kuin vuonna 2013 (15 %). Toisaalta kotimaisuusasteessa on koko maan tasolla havaittavissa selvästi suurempaa muutosta.

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti uusi vuoden 2019 syksyllä maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella aikaisemmin vuonna 2013 toteutetun valtakunnallisen kyselyn suomalaisille julkisen sektorin hankintarenkaille ja -yksiköille. Kyselyllä selvitettiin muun muassa elintarvikehankintojen alueellista jakautumista, julkisen sektorin näkemyksiä lähiruuasta ja koettuja esteitä sen hankinnalle. Lisäksi selvitettiin, onko lähiruuan käytössä tapahtunut muutoksia vuoden 2013 tilanteeseen verrattuna.

Kyselyn tulosten perusteella lähiruoan käytön osuudessa ei ole tapahtunut suurta muutosta vuosien 2013 ja 2019 välillä. Kotimaisuusaste puolestaan on noussut noin 78 prosentista vuonna 2013 noin 83 prosenttiin vuonna 2019.

  • Olen ilahtunut kotimaisuusasteen noususta julkisissa ruokapalveluissa, mutta lähiruuan käytön osalta julkiskeittiöt näyttävät junnaavan paikoillaan. Tarvitaan vielä pitkäjänteistä työtä lähiruoan käytön edistämiseksi. Raportti nostaa esiin kehittämiskohteita, joista tuottajien ja lähiruokayrittäjien on nyt otettava tosissaan koppia kuten tuotevalikoimien laajentaminen, volyymien kasvattaminen ja toimitusvarmuus, kommentoi erityisasiantuntija Kirsi Viljanen maa- ja metsätalousministeriöstä.

Lähiruokaa hankitaan melko vaihtelevasti eri maakunnissa

Omasta maakunnasta hankittujen elintarvikkeiden osuus vaihtelee tuoreen kyselyn perusteella maakunnittain yhdestä prosentista 47 prosenttiin. Vuonna 2013 toteutetun kyselyn tuloksiin verrattuna alueelliset erot lähiruokahankinnoissa ovat kasvaneet, sillä lähiruuan osuudet vaihtelevat maakunnittain nyt selkeästi enemmän kuin aikaisemmin. Omasta maakunnasta yleisimmin hankituissa tuotteissa korostuvat melko samat tuotteet kuin aikaisemmin, eli leipä ja muut leipomotuotteet, kasvikset ja marjat, mutta myös liha- ja maitotuotteet. Kotimaisuusaste vaihtelee maakunnittain noin 70 prosentista 95 prosenttiin.

Kaikissa maakunnissa ollaan pääosin sitä mieltä, että lähiruoan käyttöä tulisi julkiskeittiöissä lisätä. Monissa maakunnissa sen myös uskotaan tulevaisuudessa kasvavan. Suurimmiksi esteiksi lähiruoan käytölle kuitenkin mainittiin muun muassa vähäinen tai epätasainen tarjonta sekä tuotteiden soveltumattomuus julkiskeittiön tarpeisiin esimerkiksi liian alhaisen esikäsittelyasteen takia.

Satakunta ja Etelä-Pohjanmaa onnistuneet parhaiten lähiruoan lisäämisessä

Korkeimmat oman maakunnan osuudet elintarvikehankinnoissa löytyvät Satakunnasta ja Etelä-Pohjanmaalta, joissa myös kotimaisuusaste on korkeimpien joukossa, yli 90 prosenttia. Satakunnassa noin 47 prosenttia elintarvikkeista hankitaan omasta maakunnasta. Tämä tarkoittaa selvää kasvua vuoden 2013 kyselyn mukaiseen tilanteeseen, jolloin oman maakunnan osuus oli noin 28 prosenttia. Myös Etelä-Pohjanmaalla on päästy selvään kasvuun oman maakunnan elintarvikkeiden käytössä, sillä lähiruoan osuus on noussut noin 23 prosentista 40 prosenttiin vuosien 2013 ja 2019 välillä.

Julkiskeittiöiden elintarvikehankintojen kohdistamisella on vaikutuksensa muun muassa alueiden talouteen ja työllisyyteen. Sekä Satakunnassa että Etelä-Pohjanmaalla julkiskeittiöiden lähiruuan käytön kasvun arvioidaan tarkoittaneen miljoonien eurojen ja kymmenien henkilötyövuosien suuruisen myönteisen vaikutuksen alueen talouteen ja työllisyyteen.

Julkaisu:

Viitaharju Leena, Kujala Susanna, Hakala Outi ja Trogen Ada.  (2020). Lähiruoka puheissa ja teoissa – Julkiskeittiöiden lähiruoan käytön muutos vuosien 2013 ja 2019 välillä. Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti. Raportteja 201